Suomen pienhevonen

Tekijä: Liisi Talvio 25.8.2008

Suomenpienhevosyhdistyksen nettisivujen mukaan suomenpienhevosia on Suomessa kantakirjattuna 500 kpl. Hippoksen luettelossa pienhevospuolella on 45 oritta ja kantakirjatammoja 288. Pienhevosia löytyy muutama työkantakirjan ja ratsukantakirjan puolelta ja jonkin verran juoksijakantakirjasta. On myös kantakirjaamattomia suomenpienhevosia. Suomen Pienhevoskantakirja (P) on perustettu 1971, jolloin pienikokoista kantaa oli enää hyvin vähän jäljellä. Alkuaan suomenhevonen oli pieni maatiaishevonen (105 - 130 cm), risteyttämällä saatiin kokoa kasvamaan ja puhdasjalostuksen aikana 1900-luvulla säkäkorkeutta yhä nostettiin, niin että tuloksena on nykyinen iso suomenhevonen. Rotutyypiltään suomenpienhevonen on monipuolinen yleishevonen, hyväryhtinen ja melko vankka. Pää sillä on kuiva ja suora, kaula melko tukeva ja runko pyöreä, pitkä ja sopusuhtainen. Pienhevosen jalat ovat kuivat ja järeät ja kaviot hyvät. Liikkeet pienhevosella ovat säännölliset ja joustavat. Sen ilme on rehellinen ja sillä on selvä sukupuolileima. Suomenpienhevonen on yhteistyöhaluinen ja nöyrä – siinä on kaikki suomenhevosen ominaisuudet ”pienessä paketissa”.
http://www.suomenhevonen.info/sh100v/fi/sh_tanaan/B_jalostussuunnat.php

Suomenpienhevosia löytyy kaikissa suomenhevosen väreissä eli värejä ovat kaikki yksiväriset, rautias, musta, ruunikko, kimo ja voikko. Suomenpienhevosta voi käyttää kaikissa hevosharrastuksen ja – urheilun eri muodoissa. Suomenpienhevoset sopivat koko perheen harrastehevoseksi, koska ne ovat hyväluonteisia ja koulutettavissa lapsillekin sopiviksi. Pienikokoisille aikuisillekin ne ovat mainioita, koska tuntuvat pienestä koostaan huolimatta enemmän hevoselta kuin ponilta. Normaalikokoisillekin aikuisille ne sopivat, jos hevosen koko lähentelee ylärajaa 148 cm. Pienen kokonsa vuoksi pienhevosen ylläpito on edullista ja se on ketterämpi käsitellä. Suomenpienhevonen soveltuu kilparatsuksi kouluun, esteille, kenttäkisaan westerniin jne.; pienhevonen voi kisata poniluokissa tai suomenhevosille erikseen järjestetyissä luokissa. Esteillä pienhevonen pystyy parhaimmillaan kilpailemaan 110 cm, jopa120 cm ratoja. Ratsastuskouluissa pienhevonen on suosittu, koska sillä on miellyttävät ja tasaiset askeleet, joissa aloittelijankin on helpompi istua. Vaelluksille pienhevonen on kotimainen, varmajalkainen valinta hankittaessa luotettavia hevosia ja vammais- ja terapiaratsastukseen se soveltuu matalien ja miellyttävien liikkeidensä sekä kokonsa ansioista. Suomenpienhevonen sopii ajokäyttöön, sillä suomenhevosta jalostettiin pitkään työhevoseksi, joten vetämiseen tarvittava oikea luonne, kestävyys ja tekniikka löytyvät myös pienhevoselta. Valjakkohevoseksi suomenpienhevonen on omiaan, koska se on ketterämpi käänneltävä pienemmän kokonsa ansioista valjakkokisan kiemuroissa. Työkäytössä pienhevonen on parhaimmillaan kevyessä tai keskiraskaassa työkäytössä. Ravuriksikin pienhevonen sopii ja se voi menestyä siinä missä isompikin suomenhevonen – tästä on osoituksena pienhevoskokoa olevien juoksijoiden runsas kirjaaminen juoksijasuunnalle. (http://suomenpienhevonen.fi/pienhevonen/

Jasna
Ostimme Jasnan kuusi vuotta sitten suomenpienhevoskasvattaja Marketta Kärkkäiseltä Kiuruvedeltä. Jasnan isä on Japi (1102-89P, KTK-luokka II, säkäkorkeus 146cm) ja emä Josina (1932-90P, KTK-luokka II, säkäkorkeus 138 cm). Emme ehkä olisi tulleet ostaneeksi hevosta niin kaukaa, mutta Marketan tila on vain noin 70 km päässä kesämökiltämme ja lomareissumme yhteydessä pystyimme käymään Marketan tilalla ja tutustumaan hänen hevosiinsa. Jasna oli silloin vasta kaksivuotias ja hyvin ihmisten seurassa viihtyvä veitikka. Se aukaisi minun kengännauhani ja takkini vetoketjun ja minä viehätyin siihen. Edelleenkin Jasna on varsin näppärä kaikenlaisessa näppäryyttä vaativissa tempuissa. Kerran sille laitettiin hikiloimeksi villahuopa päälle ja huovasta tuli 20 minuutissa ihan sopivankokoisia pintelipatjoja.

jasna400.jpg
Jasna on aina ollut hyvin sopeutuvainen kaikenlaisiin asioihin ja sen kanssa tulevat kaikki toimeen. Jasna on toiminut meillä lasten ratsuna ja se on lähestulkoon lasten kouluttama. Jasnan ollessa lähes nelivuotias teimme monia maastolenkkejä niin, että lapsi ratsasti ja minä olin polkupyörällä vieressä tukena. Jasna totteli suullisia ohjeitani. Raviajo-opetuksen se sai kaksi ja kolmevuotiaan ihan täällä kotona ja ratsun saloja nelivuotiaana sille opetti ratsastuksen masteropettaja Pirkko Herd. Parin viime vuoden aikana Jasnaa on kuljetettu läheiselle ratsastuskoululle lastemme Iston ja Astan ratsuksi. Vime syksynä kantakirjasimme Jasnan Ylöjärvellä ratsastettavuudella pienhevoskantakirjaan.
Jasnan esitti poikamme Isto (15v) ja Jasna sai kolmannen palkinnon. Olemme harkinneet kantakirjauksen uusimista, koska olimme vähän liian hätäisiä kantakirjauksen ajankohdan valinnassa. Nyt Jasna olisi solakammassa kunnossa ja kantaa itsensä paremmin. Olemme yrittäneet saada Jasnaa tiineeksi kolmen vuoden ajan. Ensin kaksi vuotta pienhevosori Jeposta ja nyt tänä kesänä pienhevosori A.T. Unikuvasta (1099-04). A.T. Unikuva on syntynyt 3.5.2004 ja se on Aino Iivosen kasvatti. Unikuvan isä on A.T. Unikki (2424-97P, KTK-luokka III, säkäkorkeus 147 cm) ja emä A.T. Pamela (1845-96P, KTK-luokka II+, säkäkorkeus 142 cm). Se, ettei Jasna tiinehtynyt Jeposta, ei varmaankan ollut Jepon vika, koska muut Jepon tammat tiinehtyivät.

unikuva400.jpg
Nyt Jasna on tiine Unikuvasta – ongelmana on kuitenkin kaksostiineys. Siellä ei pitänyt olla kahta follikkelia, mutta niin vain oli. Koska luulimme, että kehittymässä oli vain yksi follikkeli, joka todettiin ovuloituneen, teimme tiineystarkastuksen vasta 18 tiineysvuorokautena ja puristaminen oli myöhäistä. Nyt elämme toivossa, että pienempi alkioista surkastuisi itsestään, sillä kolmen vuoden yrityksen jälkeen emme haluaisi panna tiineyttä poikki. Jasna on niin hyväkäytöksinen hevonen, että todellakin haluaisimme siitä jälkeläisiä.
Voisi kuvitella, että Jasnasta tulisi myös hyvä ”mamma”, kun se toimi hyvänä ”hoitotätinä” toisen tammamme varsalle, joka syntyi neljä vuotta sitten. Varsa kävi vain juomassa emänsä luona ja vietti loput aikansa Jasnan kanssa kisaten – edelleenkin ovat ylimmät ystävykset.