Maatiaiseläin

Tekijä: Annmari V-S

Kirjoita oma kokemus kosken maatiaiseläimiä - mitä tiedät jo, keneltä olet oppinut asiaa:

OMA KOKEMUKSENI

Olen harrastanut hevosten kanssa n. 20 vuotta ja viimeiset 10 vuotta olen saanut seurata ja osallistua myös niiden jalostukseen. Hevosteluni aloitin sen ajan perinteiseen tyyliin menemällä täysin ummikkona mutta innokkaana hevostyttönä 20 km päässä sijaitsevalle ravitallille. Siellä sitten opittiin perusasiat, niin ravihevosista kuin ratsastuksestakin. Ratsastuspuoli kiinnosti hieman enemmän ja varsinaiset ratsastustunnit aloitin pari vuotta ensimmäisen tallikäynnin jälkeen. Hevosala kiinnosti enemmänkin ja hankin itselleni Ypäjällä hevosalan koulutuksen.

Suomenhevoset tulivat elämääni aviomieheni myötä ja vannoutuneena puoliveristen ratsastajana, pääsin tutustumaan maailman ihanimpaan suomenhevoseen Peedaan. Sen kanssa on yhdessä edetty eteenpäin kilpakentillä ja jalostuksessa ja juuri tässä hevosessa pystyn itse kokemaan Heikki Vanha-Similän ja hänen isiensä työntuloksen hyvin periytyneestä luonteesta; yhteistyöhalusta ja kaikkensa antamisesta ihmisen hyväksi.

Muita maatiaiseläimiä olen hoitanut satunnaisesti. Näistä lähemmin ehkä maatiaiskaneja, joita oli mummollani meidän lasten iloksi, ensin niitä oli vain kaksi mutta hetkessä niiden määrä oli jo monikertaistunut.




Valitsemasi eläin sekä perustelu:

Valitsen eläimeksi luultavammin suomenhevosen, koska oman tammani sukulinjat taaksepäin kiinnostaa ts. milloin työhevosesta tuli ratsu.
Haastattelun ajattelin toteuttaa appivanhemmillani, koska he ovat kyseisen heppasuvun jalostusta jatkaneet edellisiltä sukupolvilta..

SUOMENHEVOSEN SYNTY

Suomenhevosen historia voidaan juontaa pohjoiseurooppalaisesta hevosrodusta. Rodulle ominaisia piirteitä olivat leveä otsa, lyhyt turpa ja pitkähkö karva sekä pieni koko sk. vain 105-130cm. Pohjoiseurooppalainen rotu periytyi niin kutsutusta tarpaaniryhmän villihevosesta. Kotieläimistöön hevonen on Suomessa kuulunut Kustaa Vilkunan mukaan jo kivikauden lopulla, joten voidaan todeta, että suomenhevosen synnyn juuret ovat syvällä suomalaisuuden perustassa.

Rodun jalostus on virallisesti aloitettu vuonna 1907. Suomenhevonen polveutuu paikallista hevosista, joita on risteytetty sekä venäläisten orlovravurien, että eurooppalaisten rotujen kanssa. Vuoden 1907 kantakirjan avauksen jälkeen rotu on pidetty puhtaana ja siihen ei ole enää saanut risteyttää muita rotuja.

JALOSTUS JA KÄYTTÖ

Varsinaisen jalostustyön voidaan tulkita alkaneen 1863, jolloin Ruotsin eläinlääkintäopiston johtaja G. W. Sjöstedt kutsuttiin Suomeen antamaan ohjeita Suomen hevosjalostuksesta ja näin Suomen orilinjojensynty sai alkusysäyksen.. Sjöstedt suositteli ravikilpailujen järjestämistä. Hippologi ja läänineläinlääkäri J. L. Fabritiuksen mukaan raviurheilu oli paras tapa kehittää hevosta. Hänen omaa omistamaansa oriaan Kirppua s. 1879 on luonnehdittu suomenjuoksijan kantaisäksi. 1800-luvun loppupuolella ja vielä osittain 1900-luvun alussa syntyi useita orilinjoja jotka jatkuivat useampiin polviin. Koneellistumisen jälkeen 1948 suomenhevosenhinta romahti, sen jälkeen jäivät vallalle ne orisuvut, joissa on esiintynyt eniten juoksijataipumuksia ja näin jäljelle ovat jääneet enää neljä orisukua: Murto, Eino, Kirppu ja Uljaanpoika.

Suomenhevosen käyttötarkoituskin on muuttunut vuosien saatossa. Entisajan työhevosesta on tullut monikäyttöhevonen. Suomenhevonen luokitellaan kylmäveriseksi, mutta kevyen rakenteensa ja juuri monikäyttöisyytensä vuoksi se luetaan myös yleisrotuihin, vaikka rodun työhevoshistoria näkyykin vielä niin että, että jalostukseen valittavat yksilöt valitaan ennemmin suorituskyvyn, kuin rakenteen perusteella.

Nykyään suomenhevosia jalostetaan 4 eri jalostussuuntana

  • työhevonen (T-suunta)
  • juoksija (J-suunta)
  • ratsu (R-suunta)
  • pienhevonen P-suunta)

SUOMENHEVONEN NYT

Suomenhevosen kanta on romahtanut roimasti 1900-luvun 300 000 yksilöstä, näiden päivien alle 20 000 hevosen määrään. Suomenhevoskannan romahtamisen on pelastanut varsinkin ratsastuskäytön yleistyminen. Ravikäytössä suomenhevosista on kuitenkin suurin osa eli n. 75%, mutta ratsastus- ja virkistyskäytössä olevien suomenhevosten määrä lisääntyy vuosi vuodelta.

Tuosta entisaikojen pohjoiseurooppalaisia hevosjuuria omaavasta pikkuhevosesta on kasvanut kooltaan hieman suurempi. Tämän hetken suomenhevoset ovat keskimäärin kooltaan n. 152-160cm. Erikseen on kuitenkin suomenpienhevoskanta, joiden tulee olla säkäkorkeudeltaan alle 148cm. Nykysuomenhevosen tulee olla rakenteeltaan vankka, hyväryhtinen, tukeva kaulainen ja rungoltaan pyöreä ja pitkä. Luonteeltaan sen tulee olla yhteistyöhaluinen ja nöyrä.




Haastattelu eläinomistajan kanssa (eläinomistaja voi olla aktiivinen eläinpitäjä tai voit myös haastatella esim. äitisi, isoäitisi tai -isäsi sekä kirjoittaa talteen heidän vahoja muistelmia):

Haastattelu

haastattelussa appivanhempani Heikki ja Marja-Leena Vanha-Similä

Vanha-Similän tilalla on kasvatettu suomenhevosia jo yli sadan vuoden ajan. Ensimmäinen Hippoksen tilastoissa näkyvä Vanha-Similän tamma on ollut nimeltään Iso, mutta tutkittaessa tamma Milkun s. 1940 kantakirjatodistusta, tamma Ison isoäiti Tyttö on ollut jo Vanha-Similän hevosia.

Hevosia käytettiin aluksi työkäytössä ja jalostusominaisuudet katsottiin työkäyttöön sopiviksi. Hevosilla piti olla työkäyttöön sopiva rauhallinen ja periksiantamaton luonne. Vanha-Similän kasvattama sukulinjaa pohjautuu emälinjan puolelta vahvasti kahteen pääisälinjaan: Kirppuun ja Murtoon. Tulevien varsojen isälinjat on valittu kulloisenkin käyttötarpeen mukaan tammoille sopiviksi. Tammoille valittavien orien tuli olla hyvä rakenteisia ja luontoisia. Suorituskykyäkin arvioitiin, mutta se ei ole ollut se tärkein seikka orin valinnassa. Myös sukulinjojen on tullut sopia toisilleen.

Tamma Milkku ja sen jälkeläinen Humu s. 1952 i. Kaijus olivat vielä täysin työhevoskäytössä, Humua myös ravivalmennettiin, mutta pääkäyttö oli työhevosena.

Vanha-Similän kasvattaman sukulinjan työhevoskäyttö päättyy Humuun. Humu on jättänyt kaksi jälkeläistä, tamma Bedan, joka on ollut jälkeläisineen ravikäytössä, sekä tamma Marusan, jonka jälkeläislinjaa on sekä ravureissa, että ratsuissa. Marusa itse oli ainoastaan ratsukäytössä.

Kotiin sukua jatkamaan näistä Marusan varsoista jätettiin tamma Minerva R-KTK. Se onkin jatkanut emänsä linjoilla ratsuna ja on onnistunut periyttämään useamman ratsastusominaisuuksiltaan ja liikekapasiteetiltaan hyvän hevosen (r. Nauriskydön Zil s.2001, i. Jalonen, t. Peeda s.1997, i. Pysteri). Jälkeläisiä sillä on myös ravipuolen käytössä.

Minervan varsoista tamma Peeda R-KTK jatkaa samaa sukulinjaa jälkeläisensä Camillan Kukan kanssa Vanha-Similä päätilalla edelleen.

Heikki ja Marja-Leena Vanha-Similän tytär Marketta Sanberg kasvattaa tamma Minervan jälkeläisiä omalla tilallaan.
kantakirjtod..jpg
Milkun kantakirjatodistus

vanha_kuva.jpg
Kuvassa vas. tamma Milkku ja oik. tamma Reppa työssään, ohjastajana Heikki Vanha-Similän isä maanviljelijä Kalle Vanha-Similä



Lähteet:

www.hippos.fi
www.wikipedia.fi
-> suomenhevonen
-> suomenhevosen historia