Suomenlammas
Historia ja ulkonäkö:
Suomenlammas on vanha rotu. Sen iäksi on arvioitu ulkoisten ominaisuuksien perusteella noin tuhat vuotta. Suomenlammas kuuluu pohjoisten lyhythäntäisten lampaiden roturyhmään. Samaan ryhmään kuuluvat myös muut skandinaaviset ja luoteisvenäläiset lammasrodut.
Suomenlamasuuhien määrä maassamme oli vuonna 2003 noin 15 000 kpl. Suurin osa niistä oli risteytyskäytössä. Suomenlammasta uhkaa rotuna yhä lisääntyvä risteytysjalostuksen käyttö karitsanlihantuotannossa. Puhdasjalostuksessa suomenlammasuuhia oli 2001 noin 6000kpl.
Suomenlammasta esiintyy pääasiassa kolmena värimuunnoksena. Ehdottomasti yleisin suomenlampaan värimuodoista on valkoinen. Muut värimuodot ovat ruskea ja musta. Valkoisen värimuunnoksen yleisyyden selittää sen geenitason dominanssi muiden värien suhteen. Kahdesta muusta värimuunnoksesta musta dominoin vielä ruskeaa. Tämä tarkoittaa sitä, että ilmentääkseen ruskeaa väriä, karitsan on saatava ruskean värin geeni kummaltakin vanhemmaltaan. Toisaalta taas ruskeita lampaita voidaan jalostaa värin suhteen helposti, koska kahden ruskean lampaan jälkeläinen on aina itsekin ruskea.
Harmaa värityyppi esiintyy ainoastaan Kainuun harmaksella, jonka on todettu olevan suomenlampaasta irrallinen populaatio. Kainuun harmas on erittäin uhanalainen, sitä on maassamme jäljellä noin tuhannen yksilön kanta.
Suomenlammasuuhi painaa keskimäärin 65-75kg ja pässi 85-105kg. Suomenlampaan pää ja jalat ovat villattomat, vain sileän, pehmeän karvan peittämät. Suomenlampaalla voi olla villasta muodostuva otsatukka, mutta ei sarvia. Luonteeltaan suomenlammas on valpas ja eloisa. Sillä on voimakas laumavaisto ja se on pitkäikäinen.
Suomenlampaan jalostuksessa on tällä hetkellä tärkeimpänä tavoitteena saada supistunut puhdasrotuisten suomenlampaiden määrä kasvamaan. Tällä halutaan säilyttää populaation perinnöllinen muuntelu. Myös rotutyypille kuuluvien ominaisuuksien säilyttämistä pidetään tärkeänä. Suomenlammasta käytetään muualla maailmassa jalostuksessa lisäämään paikallisten rotujen hedelmällisyysominaisuuksia. Jalostustarkoituksessa suomenlammasta on viety yli 40 maahan.


Ominaisuudet:
Lisääntyminen:
Suomenlampaalla on ilmiömäinen lisääntymiskyky. Rodulle tyypillistä on varhainen sukukypsyys (uuhet 7-8kk iässä ja pässit jopa 4kk iässä). Suomenlammaspässit ovat astujina aktiivisia ja niiden tiinehdyttämiskyky on hyvä.
Suomenlammasuuhet näyttävät kiimansa hyvin ja niiden kiimakierto jatkuu ympäri vuoden. Tästä johtuen suomenlampaan karitsointiaika ei ole sidottu vuodenaikaan kuten muilla roduilla. Uuhet voivat myös karitsoida useammin kuin kerran vuodessa. Suomenlammasuuhilla on hyvä kohtukapasiteetti ja niillä irtoaa suhteessa enemmän munasoluja. Myös uuhien tiinehtyvyys on huippuluokkaa.
Suomenlammasuuhen lantiorakenne on edullinen poikimiselle. Karitsueet ovat suuria, keskimäärin 2,5 karitsaa/uuhi. Karitsueista keskimäärin 10% on ykkösiä, 40% kakkosia, samoin 40% kolmosia, 10% nelosia ja 2% viitosia. Syntyessään karitsa painaa keskimäärin 3kg ja kasvaa neljän kk ikään asti 200-300g/pv. Suomenlampaan maidontuotantokyky riittää suurille karitusueille. Lisäksi poikimiset ovat yleensä helppoja ja uuhien äidillisyys on voimakasta.



Tuotanto-ominaisuudet:
Suomenlampaalla on keskinkertaiset lihantuotanto-ominaisuudet. Rotutyypillisenä piirteenä suomenlampaalla on kevyt liha, koska rasva ei muiden rotujen tapaan keräänny lihakseen vaan varastoituu vatsaonteloon talipaakuiksi. Suomenlammas karitsoja voidaan tästä syystä ruokkia väkirehuvaltaisemmin kuin liharotujen karitsoja, koska ruhon rasvoittumisen vaara on pieni. Suomenlampaan karitsan liha on vähärasvaista, miedonmakuista, hienosyistä ja mureaa.
Suomenlammas soveltuu hyvin luomutuotantoon.
Lampaasta saadaan aina sivutuotteena talja ja villaa. Suomenlampaan nahka on yksikerroksinen ja siksi helposti muokattavissa. Karvat pysyvät yksikerroksisuuden vuoksi hyvin kiinni nahassa. Suomenlampaan talja on pehmeä, kevyt, tiivis ja kestävä. Se soveltuu hyvin monenlaiseen jatkojalostukseen. Suomenlampaan villa on keskikarheaa, siinä ei ole erikseen havaittavissa alus- ja päällysvillaa. Villa kihartuu kauniisti tapuleille ja on kiiltävää. Suomenlampaan villa huopuu voimakkaasti. Villa sopiikin parhaiten karstalankoihin ja huovutusvillaksi.

Maisemanhoito:
Suomenlammas on erinomainen maisemanhoitaja. Se syö mielellään puiden ja pensaiden lehtiä ja vesakoita. Suomenlammas soveltuu maisemanhoitoon paremmin kuin jalostetut rodut hyvän rehunkäyttökykynsä vuoksi. Käyttämällä suomenlammasta
maisemanhoitajana lisätään luonnon monipuolisuuden hoitoa, sekä alkuperäisrodun säilymistä.

Lammastilallisen haastattelu:
(Haastattelu perustuu kesän 2008 aikana Rintalan tilalla suomenlampaasta käytyihin keskusteluihin. Tilalla on kasvatettu suomenlammasta vuodesta 1982.)
Suomenlampaat ovat sosiaalisia eläimiä. Ne ovat aktiivisesti kontaktissa toistensa ja hoitajan kanssa. Tästä syystä ne leimautuvat helposti tuttuun hoitajaan ja tunnistavat tämän pitkänkin ajan päästä.
Suomenlampaalla on erittäin vahva lauma vaisto. Lauma laiduntaa tiiviissä ryhmässä (vertaa liharodut jotka laiduntavat enemmän hajallaan) ja laitumelta toiselle siirryttäessä laumasta erkaantuneet karkulaiset palaavat nopeasti jonon jatkoksi kun muu lauma siirtyy kauemmas.
Suomenlammas on kykeneväinen yhteistyöhön hoitajan ja paimenkoiran kanssa. Kun ne hoksaavat mitä niiltä missäkin tilanteessa vaaditaan, ne tottuvat käytänteisiin nopeasti. Siksi niiden käsittely on helppoa, mutta se vaatii kuitenkin hoitajalta lampaiden laumavaiston ymmärtämin sen vaatimusten siirtoa käytäntöön.
Suomenlammas on luonteeltaan hyväntuulinen ja rauhallinen. Myös pässeihin on mahdollista luoda lämmin ja läheinen eläin-hoitaja suhde. Kuitenkin on muistettava säilyttää hoitajan auktoriteetti laumaan nähden. Muutoin suomenlampaat voivat käydä turhankin tuttavallisiksi eivätkä esim. automaattisesti väistä hoitajaa tämän kulkiessa lampolassa.
Laitumella suomenlampaat ovat helppohoitoisia. Ne pysyvät kohtalaisen hyvin kevyissäkin aitarakennelmissa kunhan lohkolla on riittävästi syötävää. Heti kun laidun alkaa tyhjetä lampaat ilmoittavat siitä liikkumalla normaalia enemmän pitkin poikin lohkoa, ja huutelemalla varsinkin jos ihmisiä on näkyvissä. Mikäli hoitaja ei näistä merkeistä älyä siirtää laumaa uudelle lohkolle, saa hän syyttää ihan itseään noutaessaan laumaa seuraavana aamuna viljapellosta (parhaassa tapauksessa naapurin viljapellosta).
Suomenlampaan tuotanto-ominaisuudet soveltuvat hyvin laajaperäiseen tuotanto malliin. Niillä on hyvä rehunkäyttökyky, joten rehun laadun tilapäinen lasku ei heti aiheuta ongelmia tuotoksessa. Karitsointi kyky on uuhilla omaa luokkaansa, uuhet jäävät harvoin tyhjiksi ja karitsoinnit ovat yleensä helppoja, mutta vaativat silti valvontaa, jotta ongelmatapauksiin ehditään puuttua ajoissa. Karitsoita voi kerralla tulla jopa kuusi. Normaalitilanteessa, jossa karitsoja on 2-3, joudutaan harvoin turvautumaan tuttijuottoon. Tällaisissa tapauksissa kysymys on useimmiten siitä että utaretulehdus umpeuttaa emolta toisen tai molemmat vetimet. Usein näissäkin tilanteissa karitsoja onnistutaan hyvin siirtämään emolta toiselle, jotta tuttijuotolta vältytään.