Aaanilam_ja_Varpiska.pngMaatiaiseläin

Tekijä: Liina

Kirjoita oma kokemus kosken maatiaiseläimiä - mitä tiedät jo, keneltä olet oppinut asiaa:
Minulla on kokemusta maatiaiskanoista. Meillä on ollut kotona ensin viitisen kanaa ja kukko. Kanojen määrä lisääntyi vuosien saatossa kun olivat innokkaita hautomaan. Pieniä ruskeita ja erittäin maukkaita munia saatiin yli oman tarpeen.

Valitsemasi eläin sekä perustelu:
Valitsin maatiaiskanan koska minulla on kokemuksia niistä ja haluan samalla laajentaa tietojani kanan osalta. Tällä hetkellä meillä ei ole kanoja, mutta tulevaisuudessa niitä olisi tarkoitus taas ottaa.

Tietoa maatiaiseläimestä

Kanat tulivat Suomeen ajanlaskumme alussa. 1900-luvulla kanoja alettiin käyttää jalostuksen kehittymisen myötä taloudellisesti hyödyksi. Ennen tätä tulleet paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneet kanakannat ovat maatiaiskanoja. Maatiaiskanoja on noin tusina eri kantaa, jotka on nimetty löytöpiakan perusteella. Tavallisimmat ovat Savitaipaleen, piikkiöläinen, horniolainen, Alhon, hämäläinen, iittiläinen ja kiuruvetinen kanta.

Höyhenpeitteen väri vaihtelee suuresti, mustaa löytyy paljon sillä se on dominoiva väri, mutta sekin voi esiintyä kiiltävänä, mattana tai nokimustana. Kukot ovat yleensä kanoja värikkäämpiä ja niissä onkin usein kuparinhohtoisia sävyjä. Jalkojen väri on yhteydessä sulkapeitteen väriin. Tummilla kanoilla tummat jalat ja päinvastoin. Kooltaan maatiaiskanat ovat kevyiden munintakanarotujen luokkaa. Niiden munimat munat ovat n. 40-55 gramman painoisia ja väriltään valkoisesta vaalean ruskeaan ja joskus harvoin pilkullisia. Kanojen keskimääräinen elinikä on 5-7 vuotta, mutta paljon vanhempiakin kanoja löytyy.

Kanoilla on vPikkukukko.pngahvat alkuperäiset vietit. Ne ovat kovia hautomaan, hoitamaan poikasia ja etsimään ravintoa maata ropsottamalla. Niitä pitäisikin pitää kanalassa jossa liikkuminen on mahdollisimman vapaata. Kanoilla tulisi olla erilaisia orsia eri korkeuksilla, kylpemis ja ruopsutus mahdollisuus ja suojaisia munintapaikkoja jonne ei valo osu. Munintapaikkojen tarve on noin yksi neljää kanaa kohden. Kesäisin ulkoilu vapaana pihalla tai aidatussa tarhassa on tärkeää kanoille. Maatiaiskanat kestävät kylmää jalostettuja sukulaisiaan paremmin. Kanalan lämpötilaksi riittää +5-10 astetta. Suositus aikuisten kanojen ja kukkojen tiheydelle on 4-5 kanaa/neliö metri.

Luonnossa kanat ovat kaikkiruokaisia. Ne syövät siemeniä, matoja, hyönteisiä, toukkia ja viherravintoa. Runsas vihreiden kasvien syöminen antaa munien keltuiasille vahvan tummankeltaisen värin ja hyvän maun. Kanalassa ruokinta toteutetaan pääasiassa viljalla (ohra ja kaura). Valkuainen on tärkeää mutta liiallisia valkuaisrehuja kannattaa välttää sillä ne kiihdyttävät elintoimintoja ja kasvua. Kalkkia ja soraa annetaan kanoille vapaasti. Ja raikasta vettä ei saa unohtaa.

Kanalassa on oltava ikkuna josta tulee luonnonvaloa. Muninta vaatii 14-16 tunnin mittaisen valoisuusjakson. Keinovalolla munintaa voidan pidentää. Kanojen rytmi kulkee vuodenaikojen ja valoisuuden mukaan. Talven pimeimpänä aikana ne pitävät muninta tauon ja tulee sulkasato.

Maatiaiskanoille on olemassa oma säilytysohjelmansa. Siihen voi rekisteröityä ja sitoutua hoitamaan kanojaan annettujen ohjeiden mukaan ja pyrkimään kanojen lisäämiseen. Tarkoituksena on suurentaa kanakantaa joka on tällähetkellä uhanalainen. Kanoja 2011 kpl ja kukkoja 575 kpl vuonna 2007.


Haastattelu eläinomistajan kanssa

Tässä kerron omakohtaisen tarinan Sinappi-kanan elämän alkutaipaleesta.
Kananmme olivat innokkaita hautomaan. Joka kesä hautoi 1-2 kanaa ja niiden alla oli kaikkien kanojen munia, sillä tietyt munintapöntöt olivat kaikkien suosiossa. Kesällä 1997 eräs kana jätti hautomisen kun kuusi tipua oli kuoriutunut. Kaksi munaa jäi kuoriutumatta. Päätin kokeilla niiden haudontaa ja laitoin ne koriin fleece tilkkujen kanssa ja lämpimään auringon poisteeseen. Kolmen päivän kuluttua toinen kuoriutui ja sain seurata läheltä sen ponnisteluja tulla ulos munankuoresta. Toinen munista ei ollut hedelmöittynyt joten siitä ei tullut tipua. Kuorutuneen keltaisen kana-tipun nimeksi tuli Sinappi. Se leimautui vahvasti ihmisiin nähdessään ihmisiä ensimmäisenä kuoriutumisensa jälkeen. Se seurasi ihmisiä ympäri pihaa eikä välittänyt muista tipuista ja kanoista. Ensimmäiset yöt se vietti laatikossa sänkyni vierellä välillä piipittäen, mutta kun laittoi käden laatikkoon se hiljeni heti.
Muutaman päivän kuluttua se hyväksyi kanalauman ja jäi muiden tipujen kanssa yöksi kanalaan emon lämpimien höyhenten alle. Aamulla kun tulin kanoja katsomaan makasi Sinappi elottomana kanalan lattialla. Se oli ilmeisesti jäänyt jalkoihin eikä osannut puolustaa itseään muiden hiukan vanhempien tipujen joukossa. Sinappi oli vielä lämmin mutta ihan eloton. Vein sen veljelleni joka hieroi sitä kovasti ja puhalsi pillillä nokkaan ilmaa,Sinappi.png ja kun ihmeen kaupalla tipu alkoi liikkua ja piipittää. Pidin sitä vielä muutamia päiviä erossa muista tipuista. Kun Sinappi-kana muutti takaisin kanojen kanssa se pärjäsi hyvin niiden seurassa. Se muni ahkerasti kanalassamme neljä vuotta jonka jälkeen lopetimme kanalan pidon ja kanat muuttivat muualle. Erilaisesta alustaan huolimatta siitä tuli yksi kanaparven jäsenistä, mutta kyllä se tuli aina ensimmäisenä tervehtimään kun kanalaan meni ihmisiä!

Sinappi-tipu juuri kuoriutumassa



Lähteet: