Maatiaiseläin

Tekijä: Maarit

Kirjoita oma kokemus kosken maatiaiseläimiä - mitä tiedät jo, keneltä olet oppinut asiaa:
Maatiaiseläimistä tiedän selvästi enemmän kuin maatiaiskasveista. Tiedän jo esimerkiksi mitä eläimiä Suomesta löytyy ja suunnilleen kuinka harvinaisia/yleisiä ne ovat. Eniten tiedän maatiaislehmäroduista, sillä vanhempani ovat kertoneet kotitiloillaan olleen ainakin kyyttöjä ja olen lisäksi innostunut itse lukemaan erilaisia kirjoituksia koskien lehmiä.

Valitsemasi eläin sekä perustelu:
Haluaisin esitellä kyytön, sillä olen aina ollut innostunut lehmistä, koska kotonani on vanhemmillani emolehmätila. Olen aikaisemmin opiskellut ja lueskellut kyytöistä itsenäisesti. Kyytöt vaikuttavat olevan mielestäni persoonaltaan hauskin lehmärotu ja ovat myös erittäin kauniita eläimiä. Olen lisäksi saanut Nina Kokkosen Sipoosta lupautumaan haastateltavakseni kyyttöjen kasvattajana.

Tietoa maatiaiseläimestä
Itäsuomenkarja

Yleistä

Suomessa on ollut lehmiä jo yli 4000 vuotta. Niitä on pidetty maidon- ja lihantuotannon vuoksi, mutta aikoinaan niitä on käytetty myös muihin tehtäviin kuten lannantuottamiseen ja kansanparannukseen. Itäsuomenkarja eli kyyttö on Suomen vanhin lypsykarjarotu. Kyyttö puolestaan on itäsuomenkarjan puhekielinen nimitys. Itäsuomenkarja on yksi Suomen kolmesta alkuperäiskarjarodusta Länsisuomenkarjan ja Pohjoissuomenkarjan lisäksi. (Hämeen amk 2009.)
Itäsuomenkarja on uhanalainen rotu, sillä puhdasrotuisia, vähintään 4. polven eläimiä itäsuomenkarjan lehmiä arvioidaan olevan enää vain 350. Määrä näyttäisi kuitenkin olevan kasvussa. MTT:n julkaisun mukaan vuosittain syntyy yli 250 kyyttö-lehmävasikkaa. (MTT 2009.)


Ulkonäkö

Kyytöt ovat jalostuksen ansiosta useimmiten nupoja sekä väritykseltään ruskea-valkoisia, mutta muunlaisia värityksiäkin löytyy. Eläimen selässä on valkoinen värityskuvio, jota on ennen kutsuttu kyyseläksi. Kyytöt ovat ruumiinrakenteeltaan pienikokoisia mutta pitkärunkoisia lehmiä. Yleisesti kyytöllä tarkoitetaan nautaeläimen värityskuviota, jossa selkä on valkea ja kyljet tummat. Kyyttö-lehmän keskimääräinen elopaino on 250 kg ja sonnin 350 kg. (MTT 2007; 108.)

Historia

Kyytön uskotaan kulkeutuneen Suomeen suomalais-ugrilaisen kansan mukana Uralin mutkasta vuosituhansia sitten. Väritykseltään samanlainen karjarotu löytyy mm. Siperian Jakutiasta. Kyyttö-karja oli perinteisesti Itä-Suomen rotu, mutta sodan ja uudelleen asutuksen seurauksena rotu hajosi ympäri Suomea. (MTT 2009.)

Kyyttö on maatiaiskarjasta ensimmäisenä erotettu suomalainen karjarotu. Itäsuomenkarjalle perustettiin oma rotuyhdistyksensä vuonna 1898. Kyyttö oli 1940–50 luvuille asti Suomen suurin lehmärotu, mutta 1960-luvulla rodun määrä kääntyi jyrkkään laskuun, sillä silloin alkoi risteyttäminen friisiläisrodulla. Kaikkien maatiaisrotujen kannat, kuten myös Itäsuomenkarjan kannat siis pienenivät rajusti sotien jälkeen, kun suurituottoisemmat rodut kasvattivat suosiotaan. Karjakannasta on enää 2000-luvulla yksi prosentti itäsuomenkarjan edustajia. (Hämeen amk, MTT 2009, MTT 2007; 65.)

Itäsuomenkarjaa alettiin jalostaa omana rotunaan 1900-luvun vaihteessa. Jalostuksessa päähuomio kiinnitettiin ulkoisiin ominaisuuksiin tuotanto-ominaisuuksien kustannuksella. Jalostustavoitteina olivat esimerkiksi nupous sekä punainen kylkikarvan väri. Ulkonäköseikoissa oltiin pitkään ankaria ja rotukarjasta pyrittiin karsimaan kaikki vääränväriset ja sarvekkaat yksilöt. Tällöin menetettiin suuri määrä terveitä ja elinkelpoisia yksilöitä ja jopa karjasukuja. Näin saatiin aikaiseksi itäsuomenkarjan yhtenäinen ulkonäkö, nupo punakyyttö. Itäsuomenkarjan kanta pienentyi rajusti ja vasta 1980-luvulla huolestuttiin roduntulevaisuudesta. (MTT 2007; 66.)


Käyttö

Itäsuomenkarja on siis Suomen vanhin lypsykarjarotu, mutta nykyään sitä pidetään sekä lypsy- että liharotuna. Maitotuotos on tosin valtarotuja pienempi, mutta maito on hyvin valkuaispitoista ja sen juustoutumisominaisuudet ovat erittäin hyvät. Kyyttöjä käytetään jo jonkin verran myös lihantuotantoon niiden pienestä koosta huolimatta. Kyyttöjen lihaa pidetäänkin jokseenkin gourmet-herkkuna, sillä sitä on saatavilla vain pienemmistä, lähinnä Helsinkiläisistä ravintoloista. Kyyttöjen lihan on sanottu olevan herkullista ja kiinteämpää kuin muiden rotujen liha. Liha ei myöskään ole ollenkaan vetistä. Voisikin yleisesti sanoa, että kyytöt tuottavat vähän mutta laatua. (Kainuun ammattiopisto 2009.)

Luonne ja ominaisuudet

Kyytöt ovat pienikokoisia ja sarvettomia eläimiä. Ne ovat luonteeltaan hyvin uteliaita ja vilkkaita, mutta toisaalta myös hyvin suomalaisia; sitkeitä ja itsepäisiä. Itäsuomenkarjan eläimillä on ikään kuin kaksi persoonaa, toisaalta ne ovat hyvin ihmisrakkaita ja toisaalta hyvin itsepäisiä kertoo Taina Kärkkäinen Vieremältä. Itäsuomenkarjan poikimiset ovat helppoja, sillä eläimet eivät ole kooltaan suuria ja niiden lantionrakenne on hyvä. On todettu, että kyytöt saavat muita useammin kaksoisvasikoita ja poikimahalvauksia esiintyy muita harvemmin. (Hämeen amk, MTT 2009.)
Rodulla on myös hyvä hedelmällisyys, esimerkiksi sperman laadun ja sonnien uusimattomuus prosentin perusteella. Kyyttö on myös harvinaisen terve rotu, jolla on vähän utare- ja sorkkasairauksia (Kainuun ammattiopisto 2009.)


Kyytöt kansanperinteessä

Kyytöt ovat olleet vahvasti mukana suomalaisten kansanperinteessä ja elämässä, sillä kyytöt ovat esimerkiksi kulkeneet karjalaisten mukana jo evakkoretkillä. Kyytöt esiintyvät myös Kalevalassa sekä kalevalamittaisessa kansanrunoudessa. Esimerkkinä seuraava runo, joka on vuodelta 1854 Lempäälästä: ”Ota nyt sie orja raukka, ota kyyttö kytkyestä sekä kirjo karjastani, paras lehmä paimenelta, soreinta soimeltani, kaunis kauran-syöjäseni!”. (Kainuun ammattiopisto 2009.)

Kyyttöjen tulevaisuus

Kyyttöjen kasvattamisen ja niistä saatu tuotto tiedetään olevan tappiollista, vaikka niiden kasvattamisesta saakin erilaisia tukia, kuten ympäristötuen erityistukea. Olisikin järkevää pohtia kyyttöihin liittyvää imagoa, jota nykypäivänä voisi hyödyntää, sillä itäsuomenkarjasta ollaan kiinnostuneita sekä maaseudulla että kaupungeissa. Kobe-lihan brändiä voisi hyödyntää kyyttöjen lihan tuotantoon. Tällä hetkellä gourmet-herkkuna saa kyytön lihaa ja kyyttöjen maidosta tehtyä juustoa esimerkiksi Tampereen Näsinneulan ravintolasta sekä Helsinkiläisistä pienravintoloista. (Suomen paras 2008.)

Taloudellisesti kannattava toiminta on tietenkin tärkeä edellytys rodun säilymiselle, mutta kyytöillä on myös lisäksi tehtäviä, joiden taloudellinen arvottaminen ja hyödyntäminen on vaikeampaa. Itäsuomenkarja sopii perinnemaiseman hoitajana ja maaseutuympäristön monimuotoisuuden säilyttäjänä maalaismaisemaan. Rodun säilyttämiseksi eläimiä on hankittu muun muassa opetusmaatiloille sekä kotieläinpihojen sekä matkailun käyttöön. Esimerkiksi Kolin kansallispuiston maastoissa on käytetty kyyttöjä laiduntamiseen ja maisemien hoitamiseen. (MTT 2009.)
Kaiken kaikkiaan maatiaislehmät ovat myös oleellinen osa suomalaista maatalouden ja maaseudun historiaa. Kyyttöihin liittyy paljon kulttuurisia tarinoita Suomesta ja ne ovatkin osa perinnehistoriaamme, jonka takia niiden ei toivoisi kuolevan sukupuuttoon. Kyyttöjen puolestapuhujan, Miina Äkkijyrkän sanoja kyytöistä lainatakseni: ”Ne ovat kauniita ja älykkäitä. Ja arvokkaita. Nehän ovat kansallisomaisuutta”

LÄHTEET:
Karja M. & Lilja T. Alkuperäisrotujen säilyttämisen taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuurilliset lähtökohdat. MTT-Maa- ja elintarviketalous. 2007. Dark Oy.

Talkoot suomenkarjan tulevaisuuden turvaamiseksi. MTT 2009. Luettavissa:

http://www.ahlman.fi/kuvat/lehma_esite_8_-sivua.pdf

Kyyttö- Aito itäsuomalainen. Kainuun ammattiopisto 2009. Luettavissa:
http://www.kao.fi/?deptid=12545

Itäsuomenkarja eli kyyttö. Hämeen ammattikorkeakoulu opiskelumateriaali. Luettavissa:
https://www.amk.fi/bin/get/dd/5kccZzDsX.51lMp7Laf

Suomen paras kulttuuriteko 2008- kyytöt lypsävät supermakuja. Suomen paras 2008. Luettavissa:
http://www.viisitahtea.fi/content/view/3369/64/


Haastattelu eläinomistajan kanssa

Haastattelu 21.4.2009
Haastattelin tätä tehtävää varten Nina Kokkosta, joka kasvattaa tilallaan Itä-suomenkarjaa. Ninan tila, Nevas Gård sijaitsee Sipoossa, Söderkullassa. Hänellä oli haastattelu hetkellä kuusi kyyttö lehmää, kolme sonnia sekä kolme hiehoa. Hän on hankkinut kyytöt Sukevan vankilan tilalta noin kaksi vuotta sitten, kun vankilan tilan toiminta suljettiin ja kyytöt myytiin ja sijoitettiin muualle. Juuri haastattelupäivänä häneltä oli lähtenyt kuusi kyyttösonnia Paimion teurastamolle.

Kyyttöjen lisäksi Nina kasvattaa tilallaan muitakin maatiaisrotuja, sillä hän on erityisen ihastunut nimenomaan maatiaisrotuihin. Hänellä on noin 30 maatiaislammasta, mustia ahvenenmaanlampaita, muutama maatiaiskana ja kukko, ankkoja, kaneja, vuohia sekä poneja, aaseja ja hevosia. Hän pyrkii siihen, että kaikki eläimet olisivat hyötyeläimiä. Hevosilla muun muassa käyvät ratsastamassa kehitysvammaiset lapset terapiatarkoituksessa.

Ennen kyyttöjä heidän tilallaan kasvatettiin Hereford- rotuista lihakarjaa. Nina kertoo ihastuneensa kyyttöihin juuri niiden luonteen ja helppohoitoisuuden takia. Nina kertoo myös, että hän haluaa kasvattaa kyyttöjä juuri siksi, että niiden laji säilyisi tulevaisuudessakin. Nina kertookin hyvin innostuneesti minulle kyyttöjen historiasta ja geeniperimästä. Hän sanoo olevansa hyvin tyytyväinen siihen, että alkoi kasvattaa kyyttöjä Hereford-karjan sijaan, sillä kyyttöjä ei ole tarvinnut avustaa poikimisissa ja sairauskulut ovat olleet olemattomat.

Hän pyrkii saamaan hiehot sekä lehmät poikimaan suunnilleen samaan aikaan vuodesta, kesällä tai alkukesästä. Vasikat eivät lähde muualle jatkokasvatukseen vaan hän kasvattaa ne itse. Lehmävasikat jäävät näin ollen itselle lehmiksi ja sonnit kasvatetaan lihaksi. Sonneja hän kasvattaa noin kahden vuoden ikäisiksi, jonka jälkeen ne teurastetaan Paimion teurastamolla. Lihat päätyvät lopulta Uudenmaan alueen gourmet ravintoloihin.

Nina mainitsee, että kyytöt soveltuvat erinomaisesti maisemanhoito tehtäviin. Ne osaavat hyödyntää erinomaisesti laitumen käytön, sillä jopa nokkoset katoavat näiden lehmien märehdittäväksi. Kyyttöjen muiksi hyviksi ominaisuuksiksi hän mainitsee, että kyytöt ovat erittäin vilkkaita ja terhakoita luonteeltaan, mutta myös hyvin sitkeitä. Lauman pienin lehmäkin saattaa pyrkiä lauman johtajaksi. Lisäksi hän mainitsee, että yksikään lehmistä ei ole ollut luonteeltaan äkäinen. Emo-ominaisuuksiltaan ja terveydeltään Nina vakuuttaa kyyttöjensä olevan erittäin hyviä lehmiä, vasikat tulee hoidettua ja eläinten terveys on ollut loistava. Esimerkiksi sorkkaongelmia ei näillä kyytöillä ole ollut.

Ninan mielipidettä kysyttäessä kannattaako kyyttöjen kasvattaminen vaikkapa muihin rotuihin verrattuna taloudellisesti, hän vastaa sen enempää miettimättä, että kannattaa, vaikka myöntääkin kyyttöjen maidontuotannon tai lihan tuotannon määrän olevan pienempi kuin jalostetuilla valtaroduilla. Sen sijaan että tuijotetaan määrään, suomalaisten ja kasvattajien kannattaisi paneutua kyyttöjen tuotosten laatuun ja yrittää hyödyntää sitä. Esimerkiksi kyyttöjen lihan ominaisuuksien väitetään olevan erilaiset kuin muilla lehmäroduilla. Liha on hienosyisempää eikä se ole niin rasvaistakaan kuin muiden rotujen. Näin ollen kyyttöjen lihasta pyritään tekemään brändi ja sitä kaupataankin jo gourmet ravintoloissa ja suoraan teurastamolta yksityisille asiakkaille.

Kyytöistä lypsetty maito on laadultaan parempaa, sillä maito juustoutuu hyvin ja se on rasvaisempaa, siksi sen ainesosat sopivat paremmin allergisille ihmisille. Kannattavuutta laskiessa huomioitavaa on myös se, että kyytöt kuluttavat vähemmän kuin suurikokoiset lihanaudat. Kokkosen mukaan hänen kyyttönsä tulevat toimeen mm. pienemmillä rehumäärillä ja saavat kasvatettua kuitenkin ihan hyvän kokoisen vasikan. Nina mainitsee myös erilaiset tuet, joita puhdasrotuisten kyyttöjen kasvattaja voi saada, esimerkkinä maisemanhoitotuki.

Kaiken kaikkiaan vierailusta Ninan tilalle jäi hyvin positiivinen kuva. Nina on aidosti innostunut kyyttöjen kasvattamisesta ja niiden tulevaisuudesta. Hän on tyytyväinen, että suomalaiset ovat entistä tietoisempia kyytöistä, niiden alkuperästä ja siitä, että niitä kannattaisi suojella. Hän kuitenkin toivoo, että yhä useampi kasvattaja innostuisi kyyttöjen kasvattamisesta.

Lähteet:
CIMG0629.JPG
Kyyttö-lehmiä, Nina Kokkosen tila
CIMG0625.JPG
Kyyttö-sonni, Nina Kokkosen tila