Maatiaiseläin

Tekijä: Sanna Hei.
eläimiä_008.jpg
Kirjoita oma kokemus kosken maatiaiseläimiä - mitä tiedät jo, keneltä olet oppinut asiaa:Minulla on viimeiset 7 vuotta ollut suomenhevosia, tälläkin hetkellä 25v tamma ja 9kk ikäinen varsa ja suomenhevonen on maailman paras rotu. Sen lisäksi minulla on 2 maatiaiskissaa ja suomenlapinkoira. Aikaisemmin minulla oli myös alaskan malamuutteja, joka oli siis myös hyvin alkukantainen rotu. Minulla on myös kokemusta suomen vuohista, joita olen hoitanut yhdellä talilla töissä ollessani.

Valitsemasi eläin sekä perustelu:Valitsemani eläin on joko suomenlammas tai -vuohi, joita molempia minun yksi ystäväni kasvattaa luomuna ypäjällä.
Suomenvuohi

Vuohi on vanhin lypsettävä kotieläin. Vuohi on kesytetty jo noin 7000 vuotta sitten: silloin se antoi ihmisille maitoa, voita, juustoa ja lihaa. Vuohentaljoista tehtiin vaatteita ja pukinkarvoista köyttä.
Vuohi on märehtijä ja maidontuottaja kuten lehmäkin. Vuohellakin on sorkat, mutta sen karvapeite on karkeampi ja pidempi kuin lehmän. Vuohi on suunnilleen lampaan kokoinen, ovathan ne kaukaista sukua keskenään.
Suomenvuohi on sukua muille alkuperäisille pohjoismaisille vuohiroduille. Nyt niitä arvioidaan olevan maassamme reilut 7000. Väritys vaihtelee vitivalkeasta harmaankirjavaan - joukkoon mahtuu myös ruskeita ja mustia yksilöitä. Suomenvuohia on sekä sarvekkaita (sekä naaralla että uroksella on sarvet!) että nupoja. Myös pitkä parta on sekä naaras- että urosvuohen tunnusmerkki. Ennen ensimmäistä poikimista naaraspuolista vuohta kutsutaan ensin kiliksi, sitten nuorvuoheksi. Ensimmäisten kilien myötä naarasvuohta aletaan kutsua kutuksi ja laumassa elävää aikuista urospuolista vuohta pukiksi.
Vuohi on luonteeltaan seurallinen, se kiintyy hoitajaansa samoin kuin uskollinen koira. Vuohi on älykäs, nokkela ja utelias eläin. Vuohi ei välttämättä tarvitse laumaa ympärilleen kuten lammas, vaan se voi olla perheen ainoa lemmikki tai maidontuottaja. Silloin vuohi tarvitsee kuitenkin paljon ihmisten huomiota, ellei sillä ole seuranaan esimerkiksi kissaa tai kania. Perheessä vuohi toimii erinomaisena ”kasvattajana” - lapset oppivat vuohen avulla luonnosta sekä eläinten lisääntymisestä ja maidon tuotannosta. Vuohi on ystävällinen seuralainen lapsille, ja keväällä pienet kilit valloittavat koko perheen tempuillaan.
Vuohi on taloudellinen maidontuottaja, siksi sitä onkin aikoinaan kutsuttu "köyhän miehen lehmäksi". Se pärjää siellä, missä laitumet eivät riitä lehmälle. Vuohi on kätevän kokonsa vuoksi sopiva maallemuuttajan tai osa-aikaviljelijän kotieläimeksi. Jos vuohi hankitaan maidontuottajaksi, on varattava aikaa aamu- ja iltalypsyyn. Vuohen lypsäminen käsin käy yleensä helposti, koska vuohi tuottaa kerrallaan vähemmän maitoa kuin lehmä. Lisäksi vuohi on yhteistyöhaluinen ja pienikokoinen. Yleensä lypsy tapahtuukin lypsyhyllyllä tai -pöydällä.
Tunnetuin vuohituote on herkullinen vuohenjuusto ja hyödyllisin taas vuohenmaito, joka sopii useimmille, joille lehmänmaito ei sovi.
saara.jpg
Kuvassa Saara Rantanen vuohiensa keskellä kotitilalla. Osa vuohista on Jokioisten Elonkierrossa.

Eläinomistajan haastattelu:
Haastateltavani oli Saara Rantanen Ypäjältä. Saaran ja hänen miehensä tila on luomutila, jolla kasvatetaan Limousine-rotyuisia emolehmiä. Emoja on yleensä noin 20. Määrä vaihtelee hieman vuosittain, koska kaikki eläinten tarvitsemat rehut tuotetaan tilalla ja tuotannon määrä vaihtelee hieman eri vuosina. Saara ja hänen miehensä Turkka ostivat tilan vuonna 2001 ja he muuttivat tillalle huhtikuussa 2001. Ennen he toimivat aivan eri ammateissa, Saara esimerkikksi lääketehtaan myyntipäällikkönä.

Syy miksi he halusivat vuohia, oli Saaran lehmänmaitoallergia ja että tilalla oli tyhjä navetta (emoille oli rakennettu uusi pihatto). Koko katras ostettiin silloin Lahdesta elinkeinonharjoittamisen lopettavalta tilalta ja silloin kuttuja oli 11. Suomenvuohi valittiin eu-tukikelpoisuuden takia. Vuohet ovat olleet pääsääntöisesti terveitä. Poikivat pääsääntöisesti 2 kilia. Jos tulee kolmoset, kolmatta joudutaan yleensä ottamaan tutille, koska emo hylkii sitä. Tyttö/poikasuhde on yleensä 50/50. Pukkipojat tapetaan yleensä heti, koska ne juovat koko ajan ja niille kehittyy hampaat aikaisemmin, joten siitä seuraa utarevaurioita ja tulehduksia, joihin antibioottihoidot eivät välttämättä tehoa, vaan solutaso jää yleensä korkealle. Pojat tulevat myös sukukypsiksi jo 3-6kk iässä ja siitä seuraa taas hajuja ja levottomuutta.
Saaran vuohet syövät siis kotona tuotettua rehua ja vuohet viihtyvät parhaiten hoitamattomilla niityillä. Niiden herkkua ovat ohdake, valvatti, paju ja jopa pienet männyt. Timoteista ne syövät vaan lehdet. Lypsyrehuna tilalla on hernekaura. Muutama vuosi sitten emolehmillä huomattiin seleeninpuutos joka tietysti oli myös samaa rehua syövillä vuohillakin ja silloin muutama yksilö ehti kuolla, ennenkuin tilalla huomattiin sairauden alkulähde.

kili.jpg

2002 oli Varsinais-suomessa vuohihanke, jossa oli kaikki suuret juustontuottajat mukana ja silloin hankkeeseen tuli ajatus vuohenlihan tuottamisesta, johon Saara sitten lähti mukaan. Kokeilussa oli parhaimmillaan mukana 60 kasvattia eli muilta tiloilta kerättyjä pikkupoikia ja siihen tilan omat vuohet päälle eli yhteensä noin 100 pikkupukkia. Kasvatus tapahtui omalla rehulla ja ylijäämämaidolla. Kokeilun tulos kertoi, ettei suomenvuohta ole jalostettu liharoduksi, koska aines oli hyvin kirjavaa, 20% hyvää ja loput 80% sekalaista laatua. Valkuistasapainon löytäminen oli myös alussa vaikeaa ja siitä seurasi kiliripuleita ja virtsakiviä. Ja toisaalta pojilla oli hyvin voimakas imuvietti, jotkut yksiöt joivat itsensä hengiltä. Juottomaito oli sekoitus heraa ja lypsettyä maitoa, myöhemmin hän siirtyi, juottorehuun, joka sitten taas oli todella kallista. Virtsakiviä hoidettiin c-vitamiinilla ja ellei hoito tehonnut, kilit kuolivat. Kiliripulista taas kilit toipuivat nopeasti, mutta kasvukyky oli menetetty, joten piti miettiä, kannattaako ripuloivaa kiliä hoitaa. Lihakasvatus kesti noin 8kk (ihanne) ja sillä saavutettiin 10kg ruhopaino.
Muutaman vuoden kokeilun jälkeen siitä luovuttiin lähinnä siitä syystä, että lihanleikkuuta ei tuettu valtion puolelta ja rahti oli älyttömän kallista. Muita syitä olivat; liha syksytuote, pienet markkinat, sisäkauden kasvatus on kallista, liha on kallista ja sillä ei ole oikein markkinoita.
Nykyään lypsykykynsä menettäneet kutut teurastetaan Lallin lammas-nimisessä yrityksessä ja vuohenliha myydään pakasteena lähinnä etnisiin kauppoihin Helsingissä, joiden asiakkaina ovat lähinnä kristityt afrikkalaiset, joiden ruokalistalle vuohenliha siis kuuluu.

Kysymykseen, miksi ei tullut lypsytilaa, vastaus oli, että koska Juustoportti ei hae maitoa heidän tilaltaan asti ja sen johdosta maidon kuljetus olisi muodostunut liian monimutkaiseksi operaatioksi. Mutta maitoa he käyttävät siis edelleen ja tilalta myydään tinkimaitoa ja juustoa tehdään omaan käyttöön. Kuttuja on 18, lypsyssä tällä hetkellä 7ja lypsy suoritetaan käsilypsynä. Yhteensä tilalla on noin 50 vuohta. Yhden kutun tuotos noin 400 litraa vuodessa. Jalostuksessa käytetään Wiikistä ostettuja lypsylinjaisia pukkeja. Tilalla tehdään myös VUOHISAIPPUAA. 2000-luvun alussa jenkeissä oli vuohenmaitobuumi, mutta tiloilta ei saanut viedä maitoa pästoroimatta pois, joten silloin kehitettiin monenlaista käyttöä maidolle, sitä käytettiin mm kosmetiikkaan. Vuohisaippua valmistetaan vuohen rasvasta(jalolaardi), jota on sisäelimien ympärillä. Sen lisäksi tarvitaan kookosrasvaa, vuohenmaitoa ja lipeää. Näitä keittämällä sitten syntyy kinuskimainen litku, josta muotoillaan saippua. Valmistus on luvanvaraista toimintaa, jota valvoo ympäristöviranomainen.

www.kaivolantila.net osoitteesta löydät mm shampoita ja voiteita.

laardi.jpg
Kuvassa jalolaardia eli vuohenrasvaa.

vuohisaippua.jpg
Tässä valmista saippuaa.

Myös tilan vuohien nahat käytetään ja ne jatkokäsitellään mm kirjansitojien käyttöön. Myös sarvet ja luut jatkokäytetään käsityöläisille. Samoin vuohen karvoista käsityöläiset valmistavat perhoja ja jopa meikkisiveltimiä.

Tilalla on myös muutama risteytyslammas hoitamassa perinnebiotooppilaitumia paikoissa, joihin vuohille ei pystytä rakentamaan hyvää aitausta.

Lähteet:www.maatiainen.fi