Maatiaiseläin

Tekijä: Sanna Ham.

Kirjoita oma kokemus kosken maatiaiseläimiä - mitä tiedät jo, keneltä olet oppinut asiaa:
Ensikosketukseni maatiaiseläimiin tapahtui ainakin tietoisesti vuonna 2002 kohta tilanpidon aloittamisen jälkeen. Etsin lypsykarjaamme länsisuomekarjan edustajaa, mutta erinäisten sattumusten kautta päädyin kuitenkin ostamaan kyytön. Runotar on poikinut meillä nyt neljä kertaa. Vasikoista ainoastaan yksi on ollut lehmä ja Viivi onkin myös jäänyt osaksi karjaamme. Viiviltä on kasvamassa karjassamme jo oma jälkeläinen Aava. Kyyttöjen lisäksi meillä on tällä hetkellä kaksi länsisuomenkarjan edustajaa Tiistikki ja sen tytär Äpyli. Äpylin odotetaan poikivan ensi kuussa.
Alkuperäisrodut ovat mielestäni äärimmäisen mielenkiintoisia ja persoonallisia. Tietoa niistä ei koskaan voi olla liikaa. Tämä on ehkä suurin syy, miksi osallistun tälle opintojaksolle.

Valitsemasi eläin sekä perustelu:
Valitsin tehtävän eläimeksi kyytön. Vaikka niistä jo jotain tiedänkin ja niitä kovasti yritän kasvattaa, en mielestäni niistä kuitenkaan tiedä läheskään riittävästi.

Tietoa maatiaiseläimestä
Tähän tulen linkittämään osoitteen luomaani wikiin, joka liittyy myös neuvojan uudet viestintävälineet kurssiin, jota suoritan Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa.

Ja linkki on: http://hyva-alku-elamalle.wikispaces.com/It%C3%A4suomenkarja

Haastattelu eläinomistajan kanssa

Mirja Lyytikäisen haastattelu 15.9.2009
P9150470.JPG
Apyli. om Mirja Lyytikäinen
P9150461.JPG
Äpyli Om. Mirja Lyytikäinen

Nykyisen isäntäväen aikaan Lyytikäisen tilalla on ollut alkuperäiskarjaa vuodesta 1986 lähtien. Tuolloin karjassa oli yksi länsisuomenkarjan edustaja. Ensimmäinen Itäsuomenkarjan lehmä Muumi tuli tilalle vuonna 2000. Omat kyyttöni periytyvät samaisesta Muumista, sillä oman tilamme ensimmäinen itäsuomenkarjan edustaja Runotar on Muumin tytär.
P9150457.JPG
Apila om. Mirja Lyytikäinen
P9150456.JPG
Epeli om. Mirja Lyytikäinen


Tällä hetkellä Lyytikäisessä on 3 kyyttöä, kaksi lapinlehmää, joista toinen on tunturirotua, ja yksi länsisuomenkarjan risteytyseläin. Mirjan mielestä on tärkeää säilyttää alkuperäisrotuja. Lehmien lisäksi tilalta löytyy myös maatiaiskanoja.

Mirja kuvailee Itäsuomenkarjaa oman arvon tunteviksi ja omaperäisiksi eläimiksi. Eläimet eivät yleensä sulaudu joukkoon vaan ovat lauman pomoja. Vaikka rodun tuotos on heikompi kuin ns. valtaroduilla, maidon pitoisuus on huomattavasti parempi. Kun lisäksi otetaan huomioon eläimistä maksettava tuki ja niiden pienemmät ruokinta- ja terveydenhuoltokustannukset, ei alkuperäisrotujen kannattavuus ole todennäköisesti juuri lainkaan muita rotuja heikompi. Mirjan mukaan rodun tiinehtyvyys on myös keskimääräistä parempi. Rotu on myös lapsiystävällinen, pitkäikäinen ja sen edustajat tuntevat hyvin hoitajansa. Myös poikimiset ovat yleensä kyytöillä helppoja.

Lyytikäisen karjan kyytöt lypsävät noin 4500 – 5000kg vuodessa. Mirjan ohje ruokintaan on rajoittaa valkuaisen ja energian saantia. Säilörehun tulisi olla mielellään d- ja valkuaisarvoltaan heikompaa kuin valtaroduille syötettäessä. Mirja antaa omille kyytöilleen n. 2kg jauhoja ja 3 kg puolitiivistettä 4kk poikimisesta. Sen jälkeen annosta aletaan pienentää. On myös tärkeää muistaa lypsää kyyttöä koko lypsykauden ajan, vaikka se ei tuottaisi juuri mitään. Pitkää ummessaoloaikaa tulisi välttää.

Mirja kokee, että yhteiskunta voisi osallistua alkuperäisrotujen säilyttämiseen maksamalla niiden siemennykset. Etenkin siemenannosten varausmaksu tulisi poistaa. Tämä auttaisi varmasti omalta osaltaan rotujen säilyttämisessä.
P9150468.JPG
Tunturilapinlehmä Ynnä om. Mirja Lyytikäinen

Lähteet: