Maatiaiseläin

Tekijä: Vivian

Kirjoita oma kokemus kosken maatiaiseläimiä - mitä tiedät jo, keneltä olet oppinut asiaa:
Maatiaseläinkokemukseni rajoittuu pääasiassa suomenhevosiin, joita meillä kotona kasvatetaan. Suomenhevosista on melko paljon kirjoitettua tietoa, jota olen pystynyt käyttämään hyväksi oppimisessa.

Valitsemasi eläin sekä perustelu:
Alunperin valitsin työsukuisen suomenhevosen, mutta huomasin jonkun tehneen suomenhevosista jo laajan työn. Vaihdoin työni aiheen siis lapinkoiraan, joka kiinnostaa minua erityisesti sen oppivaisen ja älykkään luonteen vuoksi.
nappe3.jpg



Suomenlapinkoira

Käyttö ja luonne
Suomenlapinkoira on yksi Suomen suosituimmista seurakoirista. Se on vakiinnuttanut suosionsa ja vuonna 2004 rekisteröitiin ennätysmäärä, 1143, pentuja. Suosiota on taannut sen älykäs, rohkea, rauhallinen, oppivainen, ystävällinen ja melko nöyrä luonne. Suomenlapinkoirilla on tuloksia tottelevaisuus- ja palveluskoirakokeista ja se on myös suosittu agilitykoira. Työkoirana sitä käytetään edelleen jonkin verran.




Historiaa
Suomenlapinkoira polveutuu lapinporokoiran ja ruotsinlapinkoiran tavoin pohjoisen pitkäkarvaisista porokoirista. Saamelaiset ovat käyttäneet lapinkoiran tyyppisiä koiria porojen vartiointiin ja paimentamiseen useita vuosisatoja. Vuonna 1945 suomenlapinkoirille tehtiin ensimmäinen rotumääritelmä. Tällöin suomenlapinkoiria pidettiin suurina, pitkinä ja kapeapäisinä. Nämä yksilöt eivät kuitenkaan ole enää useimpien suomenlapinkoirien taustalla. Suomenporokoira ja suomenlapinkoira erotettiin omiksi roduikseen vuonna 1966. Vuonna 1993 lapinkoira sai nimekseen suomenlapinkoira. lapista löydettiin 1970-luvulla melko voimakasluustoisia, lyhyt- ja leveäpäisiä koiria, joilla oli pysty ja karhea turkki. Tämä löytö antoi lisäpotkua lapinkoirakasvatukseen ja uusi rotumääritelmä vahvistettiin vuonna 1975. Merkittävä muutos rotumääritelmään oli koirien koon pieneneminen, jota on muutettu myös 1996 hyväksytyssä rotumääritelmässä.
nappe.jpg
Ulkonäkö
Suomenlapinkoiran ihannekorkeudet ovat 49 cm (urokset) ja 44 cm (naarat) +/- 3 cm vaihteluvälillä. Kokoonsa nähden se on voimakasrakenteinen ja pää on voimakaspiirteinen ja melko leveä. Kuono on kalloa hieman lyhyempi. Korvat ovat keskikokoiset ja varsin liikkuvaiset pystyt tai taittokorvat. Silmät ovat soikeat ja ruskeat. Hännän tulee kiinnittyä korkealle ja sen tulee kiertyä selän päälle tai kupeelle koiran liikkuessa. Koiran karvapeite on runsas ja pitkä, uroksilla on selvä kaulus. Kaikki värit ovat sallittuja, mutta yleisvärin tulee olla hallitseva. Yleisväristä poikkeavaa väriä voi esiintyä päässä, kaulassa, rinnassa, rungon alaosassa, raajoissa ja hännässä.

Haastattelu eläinomistajan kanssa

Haastattelin Aina Valpas -kennelin Johanna Niskasta.

Mikä vaikutti päätökseesi alkaa kasvattamaan paimensukuisia suomenlapinkoiria?

Rakastuin rotuun täydellä sydämellä heti saatuani ensimmäisen oman paimensukuisen lapinkoirani Ryynin (Pilvipolun Eloveena). Olen aina ollut kiinnostunut alkuperäisroduista (niin lehmissä, koirissa kuin hevosissakin), ja niiden "pilaamattomuudesta". Lapinkoirassa ja sen kasvattamisessa minua kiinnostavat koiran terve rakenne, yleinen terveys, alkuperäisyys, sen paimennustaipumus ja turhamaisuutena se, että tässä rodussa esiintyvät kaikki koirien värit. Se, että koira on terve peruskoira, jota ei tarvitse pukea mihinkään Suomen vuodenaikaan, että sen kanssa voi harrastaa melkein mitä tahansa tai olla harrastamatta ja se, että se ei ole riistaviettinen.

Mikä on mielestäsi tärkeintä jalostettaessa suomenlapinkoiria?

Että rotu säilyisi monimuotoisena eikä sitä ahdettaisi kapeaan ulkomuotomuottiin. Paimensukuinen lapinkoira on ensisijaisesti käyttökoira: maatilan tai harrastajan peruskoira, jolta sujuu niin paimennus, vahtiminen, erilaiset koiran tehtävät kuin lekottelukin, ja terveen rakenteen kustannuksella ei tulisi alkaa suosia jotain ahdasta tyyppiä, sillä paimensukuinen lapinkoira ( suomenlapinkoira ) on parhaimmillaan laajaa kokoskaalaa eripituisin karvoin ja erilaisin korvanasennoin - kunhan rotu pysyy terveenä ja geenistöltään laajana. Tarkastan jalostuskoirani terveyden osalta mahdollisimman tarkasti ja käytän vain terveitä ja hyväluonteisia koiria jalostukseen luonnollisen astumisen kautta. Pidän tärkeänä myös hyviä
emo-ominaisuuksia, joten keisarinleikatut tms. pentujaan huonosti hoitavat nartut karsiutuvat jalostuksesta ensimmäisen kokeilun jälkeen. Lapsiperhe on hyvä luonnetesti, ja toistaiseksi myös sijoituskoirani ovat sen testin läpäisseet meillä hoidossa ym. ollessaan :)

Kuinka tärkeäksi koet säilyttää ja jatkaa paimensukuisten lapinkoirien jalostusta?

Koen monimuotoisen lapinkoiran (paimensukuisen) säilyttämisen tärkeänä. Haluan olla omalta osaltani säilyttämässä ja jalostamassa sukusiitosta välttävää, monimuotoista monitoimikoiraa, jolla on pitkät perinteet käyttökoirana.

Lähteet:
kuvat: kuvaajan luvalla,
© Heidi Tuominen
Suomenlapinkoirauros
Kurkipirtin Tohu "Nappe"

Lappalaiskoirat ry.
http://www.lappalaiskoirat.fi/

Suomen Kennelliitto ry.
http://www.kennelliitto.fi/fi/kennelliitto/kotimaisetrodut/suomenlapinkoira.htm

nappe2.jpg