Maatiaiskasvi

Tekijä: Suvi

Kirjoita oma kokemus koskien maatiaiskasveja - mitä tiedät jo, keneltä olet oppinut asiaa: Maatiaisista ei juuri ole kokemusta, ehkä mummolassa on kasvanut joitakin vanhoja omenapuulajikkeita ja kukkia, mutta en ole niihin juuri kiinnittänyt huomiota. Tulevaisuudessa haluaisin kyllä omistaa aikaani puutarhanhoidolle ja tuoda maatiaiskasveja vanhan 1840-luvulla pystytetyn kesämökkitorppamme pihapiiriin. Koristekasveja enemmän minua kiinnostaa hyötykasvien kasvatus. Marjapensaat ja omenapuut ovat erityisen kiinnostavia.

Valitsemasi kasvi sekä perustelu:
Ihastuin jo toissasyksynä Jokioisten Elonkierrossa vanhaan maatiaiskauraan, eli mustaan kauraan (Avena sativa). Siellä näin sitä viljeltävän ja mielessäni syttyi kiinnostus aikanaan varmasti hyvään, mutta siemenensä omituisen mustan värin takia syrjittyyn kauraan. Tänä kesänä aionkin kokeilla mustan kauran viljelyä espoolaisella omakotitalon kasvimaalla. Toivottavasti kaura lähtee komeasti kasvuun - on siinä naapureilla ja ohikulkijoilla ihmettelemistä.

Tietoa koskien maatiaiskasvia:
Kaikki Suomen nykyiset kauran maatiaiskannat polveutuvat ainakin toisesta Pohjois-Savon maatiaskaurasta, joko Kuopion tai Rautalammen kannasta. Suomessa viljelykasvien jalostus alkoi määrätietoisemmin 1900-luvun alussa. Karjatalouden kehittyessä yhä tärkeämmäksi tuotantosuunnaksi maatilojen kiinnostus rehukauran sadon ja laadun paranemiseen kasvoi. Kauraa tarvittiin myös hevosten talvirehuksi. 1900-luvun alussa kaura olikin Suomen päävilja.

1920- luvun alkuun mennessä ulkomaisten kauralajikkeiden osuus kauran viljelyalasta oli noin 70%. 1930-luvulla kehitystyö oli edennyt kauran osalta jo niin pitkälle, että maatiaiskannat alkoivat olla harvinaisia. Syynä mustakuoristen lajikkeiden suosion hiipumiseen oli ulkomaisten parempisatoisten lajikkeiden menestyminen kotoisessa ilmastossamme ja kasvavan myllyteollisuuden mieltymys vaaleaan, puhtaamman väriseen kauraan. 1950-luvulla suoritetussa laskennassa saatiin selville, että viljelyssä olevista kauralajikkeista vain 0,9 % oli maatiaislajikkeita. (lähde:Maarit Heinonen: Maatiaiskasvien ylläpitoviljely Suomessa, lähdeartikkelit: Heinonen Maarit, Veteläinen Merja: "Vanhojen viljakantojen ylläpitoviljely Suomessa" Maaseudun uusi aika 3/2007 s.37-50, Saastamoinen Marketta: "Suomalaisten kauralajikkeiden geneettinen tausta - Pohjois-Savosta maailmanmarkkinoille" Koetoiminta ja käytäntö 1/2000 s.6)

Maatiaiskantaisen kauran merkittävimmät erot jalostettuihin lajikkeisiin ovat aikaisuus, jyvän pieni koko ja hoikka muoto, korren ohuus ja heikkous sekä hyvä versomiskyky. Maatiaislajikkeet ovat jalostettuja lajikkeita heikkosatoisempia. Alunperin kaikki suomalaiset maatiaiskaurat ovat olleet väriltään tummakuorisia, vaaleakuoriset ovat kulkeutuneet meille Venäjän suunnalta. Kuoren väri ei kuitenkaan ollut tasaisen tumma, vaan jyvien seassa saattoi olla kirjavia ja vaaleitakin yksilöitä.

Pohjoismaiden geenivarakeskuksessa NordGenissa on säilytyksessä 13 maatiaiskauralajiketta. Lajikesäilytyksestä puuttuu joitakin 1910-luvulla ja kolme 1920-luvulla viljelyksessä ollutta kauralajiketta.

Viljele kasvi(t) kesän 2009 aikana ja ota kuvia viljelyn eri vaiheista

HPIM1768.JPG

Kylvin Maatiais ry:ltä tilaamani Etelä-Karjalasta peräisin olevan maatiaiskantaiset kauransiemenet 7.5 2009 pienelle kasvimaalle parin neliömetrin alalle omalle pihalleni. Vertailun vuoksi kylvin kauraa myös yhteen isoon kukkaruukkuun. Ruukussa kaura alkoikin itää joitakin päiviä aiemmin kuin maassa. Ehkä kasvimaan maa oli aluksi hieman viileämpää ja siksi itäminen tapahtui varsinaisessa kylvömaassa myöhemmin.

HPIM1798.JPG

Itämisaika kasvimaassa oli noin kaksi viikkoa. Itävyysprosentti näyttää ainakin vielä hyvältä, riveissä ei ole pahemmin aukkoja.

HPIM1804.JPG

Kesäkuun alkupuoliskolla kaurakasvusto on hyvässä kasvussa. Viime päivinä on satanut melko runsaasti, mikä on varmasti osaltaan auttanut kasvustoa. Kauran oraat ovat noin 20 cm pituisia ja kaikinpuolin elinvoimaisia.

HPIM1837.JPG
HPIM1846.JPG

Heinäkuun alussa oraat ovat jo hieman yli polvenkorkuisia ja ensimmäiset jyväaihiot ovat muodostuneet ja esillä. Kasvusto on edelleen runsas ja elinvoimainen. Elokuun alussa kasvusto alkaa saada väriä. Korren pituus on maatiaislajikkeella reilusti korkeampi kuin tehoviljelyyn jalostetuilla lajikkeilla. Röyhyt kurkottelevat taivasta reilun metrin korkuisina. Lehdistöön näyttää kuienkin iskeneen jokin kasvitauti tai sitten lehdet ovat muutoin fysikaalisesti vioittuneita.

HPIM1883.JPG
HPIM1884.JPG

Elokuun puolessavälissä jyvien kuoret ovat jo selkeästi mustat. Osassa jyvissä on pitkä vihne, mutta toisista se puuttuu kokonaan.

HPIM1897.JPG

Elokuun lopussa kasvusto alkaa olla valmis. ihmetystä on kuitenkin aiheuttanut se, miksi kasvimaan reunimmaiset oraat ovat järjestelmällisesti katkenneet noin 10 cm korkeudelta. Luulin katkeilun olevan tavallista sateiden aiheuttamaa lakoontumista, kunnes eräänä aamuna huomasin harakoiden katkovan korsia. Ahnaat pihan asukit olivat oppineet katkaisemaan korren ja syömään kypsät siemenet. Sadonkorjuuta täytyykin ilmeisesti kiirehtiä, jottei koko sato uppoa harakoille. Sopivan kuivauspaikan löytäminen ei kuitenkaan kaupunkialueella ole ihan itsestäänselvää.

HPIM1903.JPG
HPIM1928.JPG

Suoritin sadonkorjuun 25.8. Työvälineenä olivat sirpin puuttuessa Fiskarsin sakset. Satoa tuli kolmen lyhteen verran. Sidoin ne villalangalla ja ripustin kuivumaan ulkovarastoon. Toivottavasti kaurat eivät houkuta varastoon hiiriä tai muita tuholaisia. Olisin halunnut antaa kaurojen kypsyä vielä viikon verran, mutta harakoiden takia päätin pelastaa sadon talteen, vaikka ihan kaikki oraat eivät olleet vaihtaneet väriä vaaleanvihreästä keltaiseksi. Musta kaura kasvoi reilun metrin mittaiseksi ja yhdessä korressa oli noin viisi röyhyä, joissa kussakin 4-7 jyvää. Kovin satoisa tämä maatiaislajike ei ole, mutta komean näköinen. Itävyys oli mielestäni hyvä, vaikkakin jokin kasvitauti lehtiin kyllä iski.

Aion syöttää kauralyhteet talvella linnuille. En viitsi edes yrittää tehdä niistä mitään itselleni syömäkelpoista, helpompaa on ostaa kauraa valmiina tuotteina ruokakaupasta. Kauran ulkonäkö oli tässä kokeilussa se tavoiteltu asia, maulla ei ole väliä. Kasvatus oli kyllä hauskaa puuhaa ja onneksi myös helppoa.


HPIM1929.JPG

kuvat: Suvi Mäkinen


Lähteet: MTT:n MaatiaisTietoPankki Maarit Heinonen: Maatiaiskasvien ylläpitoviljely Suomessa
Heinonen Maarit, Veteläinen Merja: "Vanhojen viljakantojen ylläpitoviljely Suomessa" Maaseudun uusi aika 3/2007 s.37-50,
Saastamoinen Marketta: "Suomalaisten kauralajikkeiden geneettinen tausta - Pohjois-Savosta maailmanmarkkinoille" Koetoiminta ja käytäntö 1/2000 s.6)