Maatiaislammas

Tekijä: Risto

Haastattelin lampaankasvattaja Eeva Piesalaa.

TAUSTAA
Piesalan tilalla on ollut toimintaa jo 1500-luvulta lähtien. Tilalla harjoitetaan kalan-, linnun- ja lampaankasvatusta sekä peltoviljelyä, metsätaloutta ja muuta toimintaa. Tila sijaitsee Keski-Suomessa Petäjävedellä. Piesalan tilalla on noin 350 uuhta. Karitsoja tuotetaan vuosittain noin 1000 kpl. Tilalla kasvatetaan ainoastaan puhtaita suomenlampaita. Kaikki lampaista saatavat tuotteet hyödynnetään tehokaasti.

LAMPAAT
Suomenlammas sopii tilan tuotantoon hyvin. Tilalla hyödynnetään Suomen luonnonolojen tarjoamia ylivoimatekijöitä, kuten kunnon talvea, sopivan mittaista kesää ja pitkää päivää. Suomenlammas on karaistunut ilmasto-olosuhteisiimme, lyhyeen kesään ja pitkään talveen. Lammas ulkoilee mielellään myös talvella. Ulkoilulla on terveyttävä edistävä vaikutus lampaan hyvinvointiin. Kun lammas voi hyvin, myös villanlaatu pysyy erinomaisena.

VILLA
Suomenlampaan tuottama villa on pehmeää, hienoa, joustavaa ja siinä on hieno kiilto. Sillä on erinomaiset huovutusominaisuudet. Lampaat keritään pääsääntöisesti kaksi kertaa vuodessa. Uuhet keritään aina ennen vuonimista, kun ne otetaan sisälle. Teuraskaritsat keritään ennen teuraaksi menoa. Tällä toimenpiteellä parannetaan teurastushygieniaa. Jos teuraskaritsoiden nahkoja muokataan, ne on kerittävä 6 - 7 viikkoa ennen teurastusta. Keritsemisen suorittaa moninkertainen Suomen mestari keritsijä Marko Känsälä. Yhdestä uuhesta saadaan villaa 1,8 - 3,6 kg. Teuraskaritsasta saadaan villoja 1 kg. Eeva Piesalan ammattitaito ja innovatiivinen ote on muokannut tilalla tuotettavista villoista huovutustuotteiden aatelia. Ensiluokkaisilla materiaaleilla pyritään tuotteita ostavien kuluttajien tyytyväisyyteen.

LIHA
Tilan teuraskaritsoiden tuotantorytmi muodostuu seuraavasti; 1. teuraskaritsaryhmä, tammikuun karitsointijaksossa syntyneet ovat teuraskypsiä toukokuussa, 2. teuraskaritsaryhmä, huhtikuun karitsointijaksossa syntyneet, ovat teuraskypsiä elokuussa ja 3. teuraskaritsaryhmä, syyskuun karitsointijaksossa syntyneet ovat teuraskypsiä helmikuussa. Teuraskaritsoja ei laidunneta. Lois- ja bakteeritartuntojen riski on näin minimoitu. Tällöin karitsoita ei tarvitse madottaa tai lääkitä säännöllisesti. Näin säästytään ylimääräiseltä lääkitykseltä. Karitsat teurastetaan noin 45 kg.n painoisina, joten teuraspainoksi muodostuu keskimäärin 22 kg. Keskimääräinen päiväkasvu on noin 350 g. Karitsat kasvatetaan teuraskypsiksi 4,5 - 5 kuukaudessa. Suomenlampaan karitsanliha on moderni vähärasvainen herkku. Kuluttajat haluavat ruokapöytäänsä tuotteita, jotka ovat kevyitä, herkullisia, helppoja ja nopeita valmistaa. Suomenlampaan karitsan liha on kaikkea tätä, kun se on tuotettu oikeissa olosuhteissa.

KARITSOINTI
Suomenlampaan hyvä hedelmällisyys ja vuodenajoista riippumaton tiinehtyminen mahdollistaa ympärivuotisen karitsoinnin. Suomenlammas tuottaa luonnostaan yhdessä karitsoinnissa enemmän karitsoja verrattuna muihin tavanomaisiin lammasrotuihin. Uuhien hyvät emo-ominaisuudet takaavat sen, että karitsat ovat elinvoimaisia. Tämä tehostaa karitsanlihan tuotantoa, koska karitsoja pystytään tuottamaan enemmän. Suomenlampaan vuoniminen on helppoa, koska karitsat ovat syntyessään suhteessa pieniä ja emän ruumiinrakenne on edullinen karitsoinnille. Karitsa painaa syntyessään noin 3 kg. Keskimäärin uuhi tuottaa 3 - 5 karitsaa yhdessä vuonimisessa. Uuhet tuottavat hyvin maitoa, kun ne on ruokittu tarkoituksenmukaisesti. Uuhen tiineys kestää noin 143 vrk.
Tilalla on kolme karitsointijaksoa vuodessa. Tammikuussa vuonivat ensimmäiset uuhet, maalis-huhtikuussa toiset ja kolmas karitsointi on syyskuusta lokakuun alkuun. Kun vuodessa käytetään useampia karitsointijaksoja, lampurin on tarkasti ajoitettava, milloin pässi laitetaan katraaseen ja milloin se otetaan sieltä pois. Vuosirytmi kulkee; astutus, tiineys, tunnutus, karitsointi, imetys sekä lepokausi ja kuntoutuminen.

RUOKINTA
Lampaiden ruokinnan kulmakiviä ovat kotovaraisten karkearehujen käyttö, pieni hukkaprosentti ja helppo ruokinnan toteuttaminen. Joutilaat uuhet pidetään ulkona. Sisällä aktiivisessa tuotannossa olevien lampaiden rehustuksen pohja muodostuu pelletöidystä heinästä. Pelletöity heinä on valmistettu säilörehuasteella korjatusta ja kuivatusta heinästä. Tilalla on oma pelletöintikone. Heinäpelletti ruokinnan etuja ovat hyvä maittavuus ja rehuarvo, eikä villaan tule roskia. Lampaat syövät mielellään pelletöityä heinää ja rehun haaskaus jää vähäiseksi. Heinäpellettiruokinnalla syljen muodostus pysyy tasaisena. Tämä tasaa pötsin happamuuden heilahteluja ja torjuu ruuoansulatushäiriöitä.
Väkirehuna lampailla käytetään pääosin kauraa. Valkuaisrehuna on rypsirouhe. Suomenlampaan rotuominaisuuksiin kuuluu hyvä karkearehun käyttökyky. Uuhien mahdollisimman pitkällä laidunkaudella ja heinäpellettiruokinnalla hyödynnetään tämä ominaisuus. Suomenlammaskaritsan ruokinnan väkirehuaste voi olla korkea. Suomenlammas ei rasvoitu yhtä helposti kuin muut rodut. Se ei myöskään sairastu yhtä helposti mm. kuparimyrkytykseen tai virtsakiviin. Yhdessä heinäpellettiruokinnan kanssa on mahdollisuus nostaa kartisoiden ruokinnan väkirehuaste korkeaksi ilman haitallisia terveysvaikutuksia. Kartisat kasvatetaan teuraskypsiksi väkirehuvaltaisella ruokinnalla. Karitsoiden rehustuksen väkirehu % on 80.

LAIDUNTAMINEN
Laiduntaminen on lampurille ja uuhelle helpoin tapa hankkia ravintoa. Laidunkausi aloitetaan tilalla aikaisin keväällä. Eläimet käyttävät alkukesästä nopeasti kasvavan nurmen tehokkaasti hyväkseen. Laidunnusta jatketaan mahdollisiman pitkälle syksyys säiden mukaan. Tarvittaessa eläimille järjestetään lisäruokintaa laitumelle. Joutilaat pidetään ulkona. Niillä on kuivitettu, tuulelta ja sateelta suojattu makuualue sään ääri-ilmiöitä varten. Niiden ruokinta perustuu pyöröpaalattuun säilörehuun ja perunankuorimateollisuuden sivutuotteisiin. Lampaat ovat oivia ympäristönhoitajia. Ne estävät tehokkaasti pusikoitumista, koska ne syövät halukkaasti kaikki vesakot. Tilan lampaat ovat oleet kesällä mm. Jyväskylän kaupungin alueilla onnistuneesti ahkerina työntekijöinä laidunnus- ja pusikoiden raivaamistehtävissä. Lampaat ovat tuoneet vaihtelua ja viihtyvyyttä kaupunkimaisemaan.

JALOSTUS
Tilan lampaiden jalostuslinjoista on pidetty kirjaa jo 1960-luvulta lähtien. Jalostuksen tavoitteena on ollut tuottaa lampaita, joilla on hyvät villan- ja lihantuotanto-ominaisuudet. Nyt valinnan avulla pyritään tuottamaan lampaita, joilla on erinomaiset villaominaisuudet. Karitsoiden nopeaan kasvuun ja hyviin rehunkäyttöominaisuuksiin on kiinnitetty myös entistä enemmän huomiota. Tilalla on suomenlampaita kaikissa tyypillisissä väreissä, valkoinen, ruskea ja musta. Jalostuksella on pyritty tuottamaan myös muille tiloille hyviä jalostuseläimiä. Pääasiassa tilalta on myyty valkoisia lampaita, mutta myös värillisiä on mahdollista saada. Tilan lampaita on käytetty muiden tilojen lammasaineksen parantamiseen sekä kotimaassa että ulkomailla. Tilalta myytävät pässit ovat ultraäänimitattuja ja arvosteltuja.

TARKKAILUOHJELMAT
Tila kuuluu lammastarkkailun lisäksi kansallisiin Scrapie- ja Maedi Visna-valvontaohjelmiin. Tila on kuulunut Scrapie-valvontaan valvontaohjelman alusta lähtien. Tilan Maedi Visna-status on M3. Ilmastomme takaa sen, että rutiininomaisia ulkoloislääkkeitä tai "dippejä" ei tarvita. Tällä tavoin pystytään tuottamaan laadukasta villaa.

PAIMENKOIRAT
Lampaiden paimennustehtäviä auttavat ja suorittavat aina työhön valmiit tilan Australian kelpiet, Boris, Kay ja Viki. Paimenkoirat ovat korvaamaton apu tilan päivittäisissä rutiineissa. Ilman koiria työt sujuisivat huomattavasti vaivalloisemmin.